Turhuuksien rovio

Olen yrittänyt etsiä itselleni uutta kesämekkoa jo useamman viikon ajan, tuloksetta. Etsintää vaikeuttaa se, että minulla on erittäin tarkat speksit siitä millainen mekon tulisi olla: noin polveen asti ulottuva, selästä kiinni, avokaulainen, hihaton tai lyhythihainen mutta ei spagettiolkaiminen, hyvin laskeutuvaa kangasta, ylhäältä vartalonmyötäinen ja alhaalta liehuvahelmainen, sekä pienikukallinen ja/tai ruudullinen. Sekä mielellään tietysti ilmainen ja jonkun ihanan alastoman miehen hopealautasella minulle tarjoilema, mutta kaikkeahan ei voi saada. Niin tai näin, olen marhannut läpi Zaran, Mangon, Onlyn, Vero Modan, Gina Tricot'n, H&M:n sekä kaikki muut teinipissiskaupat, enkä silti ole löytänyt haluamaani. Yksi vaihtoehto olisi ostaa mekko Kiinasta, mutta siellä tulen olemaan kokoa XXXXXXXL, joten turha toivo. Kesäkuun aikana pyörähdän pari kertaa Lontoossa, ehkä siellä on paremmat apajat. Siskoni oli ostanut aivan ihastuttavan mekon Warehousesta (kuva alla), joten jos en löydä haluamaani kolttua niin ostan tuon. En ole muuten kovin innostunut tämän kesän maximekkomuodista. Ovathan ne pitkät mekot joillakin ihan mukavan näköisiä, mutta itse olen niin lyhyt että näyttäisin maata laahaavassa koltussa lähinnä tapiirilta.

Netistähän saisi varmasti tilattua jotain, mutta kokoja on niin vaikeaa arvioida ja olen liian laiska palauttelemaan tavaroita jos vaate ei sattuisikaan sopimaan. Talvella tilasin parit Fornarinan farkut Yooxista ja vaikka hinta olikin passeli (yht. 80€!!), oli molempien koko aivan väärä. Fornarinoista voisin muuten kirjoittaa kokonaisen kirjan, olenhan myynyt sieluni kyseiselle farkkumerkille jo kauan aikaa sitten. Mitkään muut housut eivät saa Laattaperse Collection -mallia olevaa hanuriani näyttämään yhtä hyvältä kuin Fornat. Omistan niitä tällä hetkellä ikävä kyllä vain neljät. Lontoon Carnaby Streetillä sijaitseva Fornarinan Flagship -kauppa tulee olemaan pyhiinvaellukseni kohde myös ensi kuussa. Suomessa Fornarinan farkkuja saa ainakin Stockan OneWaysta sekä Carlingsista, mutta valitettavasti missään kaupassa ei täällä ole Fornan koko mallistoa. Jos olisi, muuttaisin kyseiseen kauppaan asumaan.

Yksi viime talven parhaita uutisia oli muuten se, kun Oasis avasi liikkeensä Forumiin. Nyt vain odotellaan, että Top Shop rantautuisi Suomenlahden satamiin sen perässä. Luulisi että suomalaiset olisivat ennemmin valmiita maksamaan Top Shopin hintoja, Oasis kun on kuitenkin vähän kalliinpuoleinen. Olen kuullut myös villejä huhuja, että espanjalainen Sfera olisi tulossa Zaran ja Mangon menestyksen johdattamana Suomeen. Tervehdin tätä uutista ilolla, sillä kyseinen ketju myy värikkäitä, kivoja ja edullisia vaatteita joita olen raahannut kassikaupalla mukanani Barcelonan Placa de Catalunyan (ei muuten hajuakaan kuinka hitossa tuo oikeasti kirjoitetaan) laidalla olevasta kaupasta. Tosin kohta ollaan siinä onnellisessa tilanteessa, että Euroopan metropoleissa reissatessa voi rauhassa skipata suurimman osan kaupoista, koska niiden vaatteita myydään jo valmiiksi kotimaassa. Täytyykin muuten ottaa selville löytyykö Pekingistä Massimo Duttin liikettä. Kyseinen ketju myy klassisia ja ajattomia vaatteita, jotka sopivat erinomaisesti töihin. (Tietysti Massimon vaatteissa on se vika, että niissä ei ole tarpeeksi glitteriä ja pinkkiä väriä tyydyttääkseen vapaa-aikani asettamat vaatimukset, mutta joissakin tilanteissa minunkin on ikävä kyllä pukeuduttava ikäni edellyttämällä tavalla.) Englannissa Massimo on aika hintava ostospaikka, mutta Espanjassa se on edullisempi.

Näistä jutuistani saa muuten sellaisen käsityksen kuin olisin aina reissussa. Se ei pidä paikkaansa, kunhan vain brassailen antaakseni itsestäni kosmopoliitin ja glamoröösin vaikutelman. Ostan suurimman osan vaatteistani ulkomailta, koska luppoaika siellä on niin kätevää käyttää shoppailuun ja Suomessa en aina jaksa kauppoja kierrellä. Sen vuoksi siis eri kaupunkien namedroppailu.

Päätin aloittaa kosmetiikkaan, muotiin ja turhuuksiin liittyvän blogin, koska läheiseni eivät ymmärrettävistä syistä jaksa kuunnella monologejani aiheeseen liittyen. Olen joskus aikaisemminkin harkinnut blogin aloittamista, koska minua kalvaa epämääräinen tunne, että minulla olisi maailmalle suunnattoman paljon annettavaa. Luonnollisesti olen siviilielämässäni hyvin syvällinen ihminen ja pohdin taukoamatta kolmannen maailman nälänhätäongelmaa sekä lentoliikenteen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Tai sitten olen vain tyytyväinen siihen, ettei kurjuus iske kadulla vasten kasvoja ja tililleni kilahtaa joka kuukausi sen verran massia, että voin maksaa asuntolainani ja pääsen riittävän usein kavereiden kanssa bailaamaan. Jokainen tehköön itse omat päätelmänsä.

Tilanne on kuitenkin se, että luultavasti omistan pienen banaanivaltion vuosittaisen bruttokansantuotteen edestä erilaisia ihania huulikiiltoja, joten eiköhän tässä ole minulle tarpeeksi syvällinen aihe jonka tiimoilta jakaa viisauttani.

Ja sitten asiaan, eli kävin tänään vähän shoppailemassa. Takana on harvinaisen rankka työviikko monikansallisen kapitalismin orjuudessa, ja läksinkin rentoutumismielessä jo aamupäivästä pimujen kanssa kaupungille marhaamaan. Oli tarkoitus lähinnä vain seurailla mukana kun muut shoppaavat, mutta niin siinä kävi että Tizzianasta tarttuivat mukaan hopeanväriset Bronxin avokkaat. Olen kuolannut näitä popoja kaupan näyteikkunassa jo helmikuusta alkaen, mutta lupasin itselleni keväisen säästökuurin kourissa olla ostamatta niitä. Sen sijaan ostin maaliskuiselta Lontoon matkalta toiset hieman samantyyliset hopeaan vivahtavat ja huomattavasti edullisemat avokkaat Dorothy Perkinsistä. En ole uskaltanut mennä Tizzianaan, koska arvasin, etten voisi olla ostamatta kenkiä jos kerran erehtyisin sovittamaan niitä. Tänään tieni kävi kyseiseen kauppaan kavereiden perässä, ja niinhän siinä tietysti kävi, että kengät tarttuivat mukaan 80 euron hintaan. Minusta on näemmä vanhemmiten tullut harakka, kun kaikki kiiltävä ja hutsahtava ihastuttaa sietämättömällä tavalla. Kuvissa vasemmalla nämä uudet kengät ja oikealla vanhemmat lontoolaiset (jotka muuten kaipaavat korkolappujen pikaista uusimista). Bronxin kengät ovat minusta ihania, mutta valitettavasti niissä ei ole hinta-laatusuhde aina ihan paikallaan. Saman valmistajan talvikengät menivät minulla rikki kolmessa viikossa. Toivottavasti kesäkenkien suhteen olisi nyt parempi tuuri.

Tämänpäiväinen keikka oli oikein perinteistä lohtushoppailua puhtaimmillaan. Kun alamäki oli kerran alkanut, ostin mainoksen orjana myös Maybellinen uuden, tuuheuttavan Define-A-Lash-mascaran. Olen perinteisesti tyyriimpien ripsivärien ystävä, mutta suositusten perusteella ostin saman sarjan normiripsarin jokin aika sitten ja ihastuin siihen. Ripsiväri erottelee ohuet ja harvat ripseni ihanasti, eikä paakkuunnu saati varise alaluomille päivän aikana. Tuuheuttaa se saisi kuitenkin enemmän. Innostuneena sudin uutta, tuuheuttavaa versiota ripsilleni heti kotiin päästyä, mutta en kyllä ainakaan ensikäyttämällä huomaa siinä juuri eroa edeltäjäänsä. Harja on ehkä vähän jäykempi, mutta en kokenut mitään megalomaanista tuuheuttavaa vaikutusta. Täytyy katsoa josko tulos olisi erilainen silloin kun ripsissä ei ole vanhaa väriä alla.

Kynteni ovat tällä hetkellä vähän huonossa kunnossa, viime viikonlopun biletyksen lomassa vasemman käden nimettömästä sekä oikean käden pikkusormesta katkesi kynsi. Oli tarkoitus ostaa tänään kunnon lasikuituviila, mutta en löytänyt sellaista Anttilan kosmetiikkaosastolta enkä enää jaksanut raahautua Stockalle. Olen lähdössä parin päivän päästä Pekingiin ja harkitsen, josko teettäisin siellä edulliset rakennekynnet. Toisaalta raksuja on kyllä ärsyttävää ja kallista huoltaa, ja lisäksi ne saavat kynnet tosi rumiksi siinä vaiheessa kun niistä haluaa päästä eroon. Katsotaan nyt, voisihan ne toisaalta kesäksi ottaa. Pedikyyriin voisin Kiinassa ainakin mennä kesän. Kiinalaista jalkahierontaa en tosin missään nimessä halua; erehdyin ottamaan sellaisen pari vuotta sitten Singaporessa ja se oli niin järjettömän tuskallista, että turpaan ottaminenkin olisi varmaan ollut nautinnollisempaa.

Eiköhän tämä tiedostava ajatusvirta riitä ensimmäiseksi blogipostaukseksi. Nyt täytyy ruveta tekemään sitä mitä osaan parhaiten, eli pistää grunge paukkumaan, korkata sidukka ja alkaa valmistautua kaverin synttäribileisiin ihanin vaattein ja meikein!

Turhuuksien rovio

Vaatekaupoista siellä ja täällä

Turhuuksien rovio roihahtaa